The Flickr Streetprotestphoto Image Generatr

In front of the Finnish Parliament, a young boy named Leon held up a sign he made himself: drawn with care, colored in red, and filled with warnings. No to war, no to pollution, no to poverty. His message is simple, but urgent: a better planet begins with saying no to destruction. Children like Leon aren’t just learning about climate justice, they are participating in it. This is the next generation refusing to stay silent.

Eduskuntatalon portailla seisoi Leon, nuori poika, joka piti ylpeänä käsintehtyä kylttiään: Ei sodalle, ei saastuttamiselle, ei köyhyydelle. Viesti on selkeä ja tärkeä — parempi maailma alkaa siitä, että sanotaan ei tuholle. Leonin kaltaiset lapset eivät ainoastaan opi ilmasto-oikeudenmukaisuudesta — he osallistuvat siihen. Tämä on uusi sukupolvi, joka ei aio vaieta.

Outside the Finnish Parliament, members of Isovanhemmat vaativat ilmastotekoja (“Grandparents Demand Climate Action”) stood proudly, wearing reflective vests and holding banners in Finnish, Swedish, and Spanish. Their message was clear: climate action cannot wait, not for themselves, but for the generations to come. With decades of life experience behind them, these seniors are raising their voices to protect the world their grandchildren will inherit.

Eduskuntatalon edessä seisoi ryhmä Isovanhemmat vaativat ilmastotekoja -liikkeen jäseniä, kirkkaissa liiveissään ja kylttien kanssa. Viesti oli selkeä: ilmastotoimia tarvitaan nyt, ei heidän itsensä vuoksi, vaan tulevien sukupolvien tähden. Nämä kokeneet kansalaiset käyttävät ääntään suojellakseen maailmaa, jonka heidän lapsenlapsensa perivät.

Outside the Finnish Parliament, members of Isovanhemmat vaativat ilmastotekoja (“Grandparents Demand Climate Action”) stood proudly, wearing reflective vests and holding banners in Finnish, Swedish, and Spanish. Their message was clear: climate action cannot wait, not for themselves, but for the generations to come. With decades of life experience behind them, these seniors are raising their voices to protect the world their grandchildren will inherit.

Eduskuntatalon edessä seisoi ryhmä Isovanhemmat vaativat ilmastotekoja -liikkeen jäseniä, kirkkaissa liiveissään ja kylttien kanssa. Viesti oli selkeä: ilmastotoimia tarvitaan nyt, ei heidän itsensä vuoksi, vaan tulevien sukupolvien tähden. Nämä kokeneet kansalaiset käyttävät ääntään suojellakseen maailmaa, jonka heidän lapsenlapsensa perivät.

Outside the Finnish Parliament, members of Isovanhemmat vaativat ilmastotekoja (“Grandparents Demand Climate Action”) stood proudly, wearing reflective vests and holding banners in Finnish, Swedish, and Spanish. Their message was clear: climate action cannot wait, not for themselves, but for the generations to come. With decades of life experience behind them, these seniors are raising their voices to protect the world their grandchildren will inherit.

Eduskuntatalon edessä seisoi ryhmä Isovanhemmat vaativat ilmastotekoja -liikkeen jäseniä, kirkkaissa liiveissään ja kylttien kanssa. Viesti oli selkeä: ilmastotoimia tarvitaan nyt, ei heidän itsensä vuoksi, vaan tulevien sukupolvien tähden. Nämä kokeneet kansalaiset käyttävät ääntään suojellakseen maailmaa, jonka heidän lapsenlapsensa perivät.

Outside the Finnish Parliament, members of Isovanhemmat vaativat ilmastotekoja (“Grandparents Demand Climate Action”) stood proudly, wearing reflective vests and holding banners in Finnish, Swedish, and Spanish. Their message was clear: climate action cannot wait, not for themselves, but for the generations to come. With decades of life experience behind them, these seniors are raising their voices to protect the world their grandchildren will inherit.

Eduskuntatalon edessä seisoi ryhmä Isovanhemmat vaativat ilmastotekoja -liikkeen jäseniä, kirkkaissa liiveissään ja kylttien kanssa. Viesti oli selkeä: ilmastotoimia tarvitaan nyt, ei heidän itsensä vuoksi, vaan tulevien sukupolvien tähden. Nämä kokeneet kansalaiset käyttävät ääntään suojellakseen maailmaa, jonka heidän lapsenlapsensa perivät.

Two flags share the frame, one bold and close, the other distant and elevated. In the foreground, the yellow Amnesty International banner stretches across the sky, caught mid-motion, filling the lower half of the image like a voice that cannot be ignored. Far above, almost hidden among rooftops and wires, the Israeli flag waves quietly from the top of the embassy. The buildings stand between them orange walls, old windows, and a name carved into Helsinki’s architecture: Pietola.
This moment is not about noise, but position. The flag on the ground speaks loudly in size and visibility; the one on the rooftop carries the weight of statehood. It’s a visual dialogue protest and presence, civil society and government, ground and sky.


Kuvassa esiintyy kaksi lippua — toinen lähellä ja suuri, toinen kaukainen ja korkealla. Etualalla Amnesty Internationalin kirkkaankeltainen lippu hulmuaa voimakkaasti, täyttäen kuvan kuin ääni, jota ei voi ohittaa. Korkealla rakennuksen katolla, lähes piilossa johtojen ja julkisivujen keskellä, liehuu Israelin lippu suurlähetystön yläpuolella. Rakennukset jäävät näiden kahden väliin — oransseine seinineen, vanhoine ikkunoineen ja Helsingin arkkitehtuuriin piirtyneen nimen kanssa: Pietola.
Tämä hetki ei puhu kovaa, mutta se puhuu asemasta. Maassa oleva lippu on suuri ja näkyvä; katolla oleva lippu kantaa valtiollista symboliikkaa. Kuvassa käy visuaalinen vuoropuhelu kansalaisyhteiskunta ja valtio, protesti ja virallisuus, maa ja taivas.

Protesters stand shoulder to shoulder in front of the Israeli Embassy in Helsinki, holding up Amnesty International signs demanding an end to the war and humanitarian crisis in Gaza. One protester holds a stark black sign quoting Ahmad Nasman from Rafah: “My body survived but my spirit died with my children.” Others carry signs in Finnish reading “Tulitauko nyt!” (Ceasefire now!) and “Loppu kansanmurhalle” (End the genocide). Their voices carry through megaphones, echoing between the cold buildings as people pass by. This image reflects a moment where ordinary people gather not as politicians, but as witnesses using their voices to demand the protection of human life and dignity.

Mielenosoittajat seisovat rinta rinnan Israelin suurlähetystön edessä Helsingissä, käsissään Amnesty Internationalin kylttejä, joissa vaaditaan sodan ja humanitaarisen kriisin lopettamista Gazassa. Yhdessä kyltissä lainataan Ahmad Nasmania Rafahista: “My body survived but my spirit died with my children.” Muiden kylteissä lukee muun muassa “Tulitauko nyt!” ja “Loppu kansanmurhalle.” Megafonien kautta äänet kantautuvat kylmän kaupungin läpi. Tämä kuva tallentaa hetken, jossa tavalliset ihmiset kokoontuvat ei poliittisina toimijoina, vaan todistajina — käyttäen ääntään ihmiselämän ja ihmisarvon puolustamiseen.